Kyberturvallisuuden sääntelyn miinakenttä: CISO:t tarvitsevat vuonna 2025

Kyberturvallisuuden sääntely-ympäristö on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi vaatimustenmukaisuusvaatimusten verkostoksi, jota organisaatioilla ei ole enää varaa sivuuttaa. Kun yritykset ottavat käyttöön pilvipalveluja, tekoälyyn perustuvia ratkaisuja ja esineiden internet-teknologioita, ne kohtaavat samanaikaisesti lisääntyneitä tietomurtoriskejä ja sääntelyelinten kiristynyttä valvontaa kaikkialla maailmassa. Nykyaikainen kyberturvallisuus on paljon muutakin kuin järjestelmien puolustamista verkkohyökkäyksiltä - siihen kuuluu nyt myös arkaluonteisten tietojen suojaamiseen, organisaation vastuuvelvollisuuden varmistamiseen ja vankkojen turvallisuusinfrastruktuurien luomiseen tähtäävien kehittyvien sääntelypuitteiden tiukka noudattaminen.

Kyberturvallisuutta koskevien säännösten noudattamatta jättäminen johtaa vakaviin seurauksiin, kuten huomattaviin taloudellisiin seuraamuksiin ja oikeudellisiin seuraamuksiin, jotka voivat uhata liiketoiminnan jatkuvuutta. Organisaatioiden on suunnistettava tällä sääntelyn miinakentällä säilyttääkseen asiakkaiden luottamuksen, suojatakseen maineensa ja vähentääkseen tietomurtoihin liittyviä riskejä. Tietohallintojohtajille, tietoturvajohtajille ja tietoturva-ammattilaisille näiden vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten ymmärtämisestä ja toteuttamisesta on tullut organisaation menestyksen kannalta ratkaisevan tärkeää.

Euroopan unioni vahvistaa kyberturvallisuutta koskevaa kehystä

Euroopan unioni on ottanut käyttöön useita kattavia sääntelypuitteita, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, miten organisaatiot lähestyvät kyberturvallisuutta. NIS2-direktiivi, joka tarkoittaa verkko- ja tietoturvadirektiiviä, on päivitetty ja laajennettu versio alkuperäisestä verkko- ja tietoturvadirektiivistä, ja se on erityisesti suunniteltu korjaamaan edeltäjänsä puutteet. Jäsenvaltioiden oli hyväksyttävä direktiivi kansallisena lainsäädäntönä 17. lokakuuta 2024 mennessä, mikä on tärkeä virstanpylväs eurooppalaisessa kyberturvallisuussääntelyssä.

NIS2:n mukaan elintärkeiden infrastruktuurien ja keskeisten palvelujen ylläpitäjien on kaikkialla EU:ssa toteutettava asianmukaisia turvatoimenpiteitä ja ilmoitettava kaikista kyberturvallisuuteen liittyvistä vaaratilanteista verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden parantamiseksi. Direktiivi kattaa alkuperäiseen kehykseen verrattuna huomattavasti suuremman määrän aloja, jotka edustavat yhteiskunnan elintärkeitä aloja. Sen neljällä ensisijaisella vaatimusalueella- riskinhallinta, yritysten vastuuvelvollisuus, raportointivelvoitteet ja liiketoiminnan jatkuvuus - asetetaan tiukemmat vaatimukset kuin NIS1:ssä. Organisaatioita, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, uhkaavat huomattavat sakot ja mahdolliset oikeudelliset seuraamukset.

Digital Operational Resilience Act, joka tunnetaan yleisesti nimellä DORA, tuli voimaan 17. tammikuuta 2025, ja se kohdistuu ensisijaisesti rahoituslaitoksiin. Ennen DORA:n voimaantuloa ei ollut olemassa yhtenäistä menetelmää tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, olivatpa ne sitten peräisin verkkohyökkäyksistä tai teknisistä vioista. Asetuksessa edellytetään nyt, että rahoituslaitokset, kuten pankit, vakuutusyhtiöt ja investointipankit, noudattavat tiukkoja ohjeita, joilla varmistetaan, että ne pystyvät vastustamaan merkittäviä toimintakatkoksia, reagoimaan niihin ja toipumaan niistä sekä ehkäisemään ja vähentämään kyberhyökkäyksiä.

Kyberkestävyyslaissa otetaan huomioon se tosiasia, että sekä laitteistoista että ohjelmistoista on tullut pahantahtoisten toimien ensisijaisia kohteita. Tätä asetusta sovelletaan digitaalisia elementtejä sisältävien tuotteiden valmistajiin, maahantuojiin ja jakelijoihin, ja sillä varmistetaan kyberturvallisuus koko tuotteen elinkaaren ajan. Siinä otetaan käyttöön pakolliset kyberturvallisuusvaatimukset, jotka koskevat tällaisten tuotteiden suunnittelua, suunnittelua, kehittämistä ja ylläpitoa. CRA:n määräykset kyberturvallisuuspoikkeamien raportoinnista alkavat 11. syyskuuta 2026, ja kaikki muut vaatimukset pannaan täytäntöön 11. joulukuuta 2027 mennessä. Tuotteet, kuten lääkinnälliset laitteet ja autot, joilla on omat turvallisuus- ja tietoturvasäännöksensä, on vapautettu tästä kehyksestä.

Tekoäly joutuu sääntelyn tarkastelun kohteeksi

EU:n tekoälylaki keskittyy ensisijaisesti tekoälyn sääntelyyn, mutta sillä on merkittäviä vaikutuksia kyberturvallisuuskäytäntöihin. Lainsäädäntö edellyttää, että riskialttiit tekoälyjärjestelmät on suunniteltava ja kehitettävä siten, että saavutetaan asianmukainen tarkkuus-, kestävyys- ja kyberturvallisuustaso ja että nämä ominaisuudet säilytetään koko niiden elinkaaren ajan. Euroopan komissio mittaa ja arvioi näitä suorituskykytasoja varmistaakseen vaatimustenmukaisuuden.

Korkean riskin tekoälyjärjestelmien on estettävä puolueelliset tuotokset, ja ne on suojattava luvattomien osapuolten manipuloinnilta. Asetus tulee voimaan 2. elokuuta 2026, joten organisaatioilla on aikaa valmistella tekoälyjärjestelmiään vaatimustenmukaisuutta varten. Tekoäly- ja kyberturvallisuussääntelyn risteäminen kuvastaa kasvavaa tunnustusta siitä, että tekoälyjärjestelmät aiheuttavat ainutlaatuisia turvallisuushaasteita, jotka edellyttävät erityisvalvontaa.

Yhdistynyt kuningaskunta edistää kyberpuolustuslainsäädäntöä.

Yhdistyneen kuningaskunnan kyberturvallisuutta ja joustavuutta koskevan lakiesityksen tavoitteena on parantaa maan kyberpuolustusta ja varmistaa, että elintärkeät kriittiset infrastruktuurit, joihin digitaalisia palveluja tarjoavat yritykset tukeutuvat, pysyvät turvallisina. Lainsäädännöllä velvoitetaan toteuttamaan vahvoja kyberturvallisuustoimenpiteitä ja vaaditaan raportoimaan vaaratilanteista hallitukselle, jotta kyberhyökkäyksiä koskeva tiedonkeruu paranisi. Hallitus ilmoitti heinäkuussa 2024, että se esittäisi tämän lakiehdotuksen nykyisen parlamentin istuntokauden aikana, ja yksityiskohdat julkaistaisiin huhtikuussa 2025 ja virallinen esittely parlamentissa olisi tarkoitus tehdä myöhemmin vuonna 2025.

Yhdysvallat parantaa elintärkeiden infrastruktuurien raportointia

Cyber Incident Reporting for Critical Infrastructure Act, joka tunnetaan nimellä CIRCIA, edustaa Yhdysvaltojen lakia, jolla pyritään parantamaan maan kyberturvallisuutta saamalla parempaa ja nopeampaa tietoa kyberhyökkäyksistä. Lainsäädäntö velvoittaa kriittisen infrastruktuurin organisaatiot ilmoittamaan Cybersecurity and Infrastructure Security Agency -virastolle aina, kun niihin kohdistuu verkkohyökkäys tai kun ne maksavat lunnaita, mikä antaa viranomaisille selkeämmän kuvan kyberuhkakuvasta. Raportointivaatimusten odotetaan tulevan voimaan vuonna 2026 sen jälkeen, kun lopulliset säännöt on julkaistu vuonna 2025, mikä antaa organisaatioille aikaa luoda asianmukaiset raportointimekanismit.

Intia luo tietosuojapuitteet

Intia on ottanut merkittäviä askeleita tietosuojan ja yksityisyyden suojan parantamiseksi digitaalisten henkilötietojen suojaa koskevalla lailla. DPDP-säännöt, jotka tulivat vuoden 2023 digitaalisen henkilötietosuojalain alaisuuteen, ovat Intialle merkittävä edistysaskel kyberturvallisuuden alalla. Lainsäädäntö velvoittaa nimittämään tietosuojavastaavan henkilötietoja käsitteleville organisaatioille. Tietoturvapäälliköiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä tietosuojavastaavien kanssa, jotta kyberturvallisuusstrategiat voidaan sovittaa yhteen tietosuojavaatimusten kanssa ja luoda yhtenäinen lähestymistapa tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan.

Strateginen valmistautuminen sääntelyn noudattamiseen

Tietohallintojohtajien ja tietoturvajohtajien on omaksuttava ennakoiva lähestymistapa, jotta he voivat vastata sääntelyn noudattamista koskeviin laajoihin vaatimuksiin vuonna 2025. Tietoturvajohtajat voivat auttaa organisaatioitaan pysymään vaatimustenmukaisuushaasteiden edellä pitämällä yllä pääsyä uusimpiin kyberturvallisuusmenettelyihin, jotka perustuvat sääntelykehysten muutoksiin. Tämä edellyttää sääntelyn kehityksen jatkuvaa seurantaa ja sen ymmärtämistä, miten uudet vaatimukset vaikuttavat nykyisiin tietoturvaohjelmiin.

Sääntelykehysten organisaatiovaikutusten ymmärtäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä useiden osastojen sisäisen henkilöstön kanssa. Lakiasiain-, compliance-, rahoitus- ja operatiivisten tiimien on tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa sääntelyvaatimusten ja niiden käytännön toteutuksen kattava ymmärtäminen. Lisäksi yhteistyö ulkopuolisten konsulttien tai lakimiesten kanssa sääntelyneuvontaa varten tarjoaa arvokasta asiantuntemusta monimutkaisissa säännösten noudattamista koskevissa kysymyksissä.

Viestintä on sääntelyyn valmistautumisen kriittinen osatekijä. Pitämällä tiimit ja sidosryhmät ajan tasalla sääntelymuutosten vaikutuksista varmistetaan, että kaikki ymmärtävät roolinsa ja vastuunsa vaatimustenmukaisuuden ylläpitämisessä. Tähän kuuluvat säännölliset koulutustilaisuudet, päivitetty dokumentaatio ja selkeät menettelyt vaatimustenmukaisuuteen liittyvien ongelmien eskaloimiseksi.

Liiketoiminnan nykytilanteen ymmärtäminen on olennaista tehokkaan vaatimustenmukaisuuden hallinnan kannalta. Organisaatioiden on tehtävä perusteellisia arviointeja, jotta voidaan tunnistaa nykyisten turvallisuuskäytäntöjen ja sääntelyvaatimusten väliset puutteet. Nämä arvioinnit luovat perustan kattavien vaatimustenmukaisuutta koskevien etenemissuunnitelmien kehittämiselle, joissa aloitteet priorisoidaan riskinarvioinnin, resurssien saatavuuden ja sääntelyn määräaikojen perusteella.

Tietoturvajohtajat voivat auttaa organisaatioitaan pysymään vaatimustenmukaisuushaasteiden edellä pitämällä yllä pääsyä uusimpiin kyberturvallisuusmenettelyihin ja varmistamalla, että virustorjuntaratkaisut otetaan asianmukaisesti käyttöön ja päivitetään sääntelykehysten mukaisesti.

Tietoturvajohtajien olisi myös luotava puitteet jatkuvalle vaatimustenmukaisuuden seurannalle sen sijaan, että sääntelyn noudattamista pidettäisiin kertaluonteisena projektina. Jatkuvan arvioinnin mekanismit auttavat organisaatioita tunnistamaan esiin nousevat vaatimustenmukaisuuden puutteet ennen kuin niistä tulee kriittisiä ongelmia, mikä mahdollistaa ennakoivan korjaamisen reaktiivisen kriisinhallinnan sijaan.

Sääntely-ympäristö kehittyy edelleen, kun kyberuhat lisääntyvät ja hallitukset vastaavat niihin päivitetyillä kehyksillä. Organisaatiot, jotka investoivat joustaviin, mukautuviin vaatimustenmukaisuusohjelmiin, pystyvät selviytymään tulevista sääntelyn muutoksista tehokkaammin kuin ne, jotka pitävät yllä jäykkiä, minimalistisia lähestymistapoja, joissa keskitytään pelkästään nykyisiin vaatimuksiin. Kun vaatimustenmukaisuusvalmiuksia kehitetään välittömien velvoitteiden ulkopuolelle, luodaan valmiuksia vastustaa tulevia sääntelyn laajentumisia ja vahvistetaan samalla yleistä tietoturva-asennetta.

Lähde: https://www.cyberdefensemagazine.com/cybersecurity-is-now-a-regulatory-minefield-what-cisos-must-know-in-2025